Aika paska uni

Olin kotona Imatralla ja läksin aamuvarhaisella töihin. Vaikka oli kylmää ja pimeää ja matka oli huomattavan pitkä (olin kuitenkin töissä Helsingissä), päätin mennä koko matkan omalla polkupyörällä. Aikani poljettuani ja jalat kipeinä (oikeastikin) päädyin umpikujaan, joka oli tukittu viininpunaisella lauta-aidalla. Tunkeuduin aidan raosta toiselle puolelle, jatkoin jonkin aikaa kävellen, mutta koska jalkani olivat entistä kipeämmät, luovutin ja nousin bussiin. Kun bussi sitten lopulta lähestyi työpaikkaani, olin jo unohtanut paikan osoitteen enkä saanut edes palautettua mieleeni missä olen töissä. Luovutin ja palasin kotiin.

Kotona olin varmaan jossain vaiheessa synnyttänyt, sillä minulla oli sylissäni pieni vauva. Vauva alkoi itkeä ja ymmärsin, että kakkavaippa pitäisi vaihtaa puhtaaseen. Vaipan välistä tursui hieman kakkaa olohuoneen lattialle, mutta pääsin kylpyhuoneeseen asti. Siellä avasin vaipan, joka oli aivan käsittämättömän täynnä aivan käsittämättömän epämiellyttävää kakkaa. Kylpyhuoneen lattialla oli ämpärillinen samanlaista liejua, ja sitä oli myös pitkin seiniä ja lattioita. Katselin vesihanaa epäluuloisena, sillä olen aikaisemminkin nähnyt unia, joissa hanasta tulee vain lisää kakkaa, kun yritän pestä vanhoja pois.

Junassa on hauska matkustaa

Olin junassa matkalla kotiin. Junan takaosassa oli esiintymislava, jossa esiintyi Jarkko Ahola. Kaikki matkustajat olivat hölmösti selin esiintyjään päin. Välillä juna pysähtyi paikkoihin, joissa oli tarjolla tortillaa ja täytteitä ja/tai vesiliukumäkiä, joista pääsi laskemaan.

Mekkomies seikkailee

Oli joku merimieshenkilö (tästä eteenpäin A) laivalla. Hän oli pukeutunut lyhyeen, valkoiseen mekkoon, jossa oli hentoisia punaisia kukkakuvioita. Hän oli päätynyt miehen B hyttiin. Siellä hän yritti vihjaista olevansa oikeastaan mies piirtämällä varpaallaan maahan karkean kuvan miehen sukuelimistä ja osoittelemalla helman alle. Eleen tarkoitus oli saada B perääntymään. B kuitenkin taisi tulkita sen niin, että A haluaa jotain häneltä ja alkoi lähennellä. Mekkomies kumartui niin, että jotain näkyi hieman. Sitten hän nosti helmansa ylös niin, että hänen miehuutensa paljastui koko komeudessaan. Tässä kohtaa katsojana ihmettelin, kuinka tällaisessa vanhassa mustavalkoisessa elokuvassa voidaan näyttää asioita noin peittelemättömästi. B oli entistä kiihottuneempi, ja vaikka myös A kovasti siltä näytti, hän lähti karkuun. Hän hyppäsi uima-altaaseen ja pääsi sitä kautta omaan huoneeseensa, jossa oli hänen naispuolinen työkaverinsa Peppi. Peppi, ennen armeijahenkinen ja maskuliininen, oli vaihtanut nimensä Pepitaksi ja tuonut mukanaan hurjan määrän kimaltavia ja röyhelöisiä vaatteita ja kenkiä. Hän sanoi hieman moittivaan sävyyn, ettei A saisi enää lainata hänen punaisia korkokenkiään, koska ne menevät pilalle.

Hu, ha, hu, ha...

Kolme esikouluikäistä poikaa esitti minulle hupaisahkon tanssiesityksen. Päällään heillä oli mustavalkoraidalliset puvut ja hatut. Taustamusiikkina oli Saksan euroviisuedustaja minun syntymävuodeltani. Unen seurauksena se on "soinut päässäni" koko päivän.

Leikitään prinsessaa

Olin satumainen prinsessa. Äitini oli merenneito ja isäni tavallinen ihminen. Kuningatar (joka ei ollut äitini...) käski minun lähteä kosimaan naapurimaan prinssiä, jonka nimi oli prinssi Ruusunen. Sitä varten minun pitäisi mennä ompelijan luokse teettämään itselleni komeat vaatteet. Kuningatar muistutti erään työpaikkani erästä naispuolista johtajahenkilöä ja "valtakunta" muistutti enemmän modernin maailman liikeyritystä, vaikka kaiken maailman satuelementtejä siellä olikin.

Koska olin puoliksi merenneito, en ollut oikein sopeutunut kuivalla maalla elämiseen. Jalkani hilseilivät, niistä irtosi suomuja ja niitä raavitti. Yksi varvas oli pahoin tulehtunut. Äkkiä paikalle tuli henkilö X, joka sanoi, että minun pitäisi mennä kuningattaren luokse selittelemään, missä olen kuljeskellut kesällomallani. Hänellä oli kartta, jossa ilmeni kulkureittini. Ihmettelin, mitä se muka kuningarrarelle kuuluu, mutta läksin kuitenkin. Ulkona satoi vettä, mikä miellytti minua suuresti. Se helpotti jalkojen hilseilyä ja upeat, pitkät ja kiiltävät tummanruskeat kiharani muuttuivat vesisateessa entistä paremman näköisiksi. Olin kaunis kuin mikä.

Lopulta hieno mekkoni oli valmis ja minun pitäisi lähteä prinssin luokse. Ompelija kysyi, kenen kuningattaren maata edustan. Kaivoin jostain muistilokerosta nimen "Amidala" ja minulla meni herättyäni monta tuntia, ennen kuin älysin sen olevan peräisin Tähtien sota -maailmasta.

Eksistentiaalista ahdistusta ja sukupuolittuneisuutta

Joidenkin monimutkaisten ja sekavien unitapahtumien jälkeen olin kovin väsynyt ja kyllästynyt ja istahdin penkille. Penkillä tein päätöksen: minä lakkaan olemasta olemassa. Ei sen pitäisi olla kovin vaikeaa, keskityn ajattelemaan sinistä taivasta ja minusta tulee pelkkä ”aineeton tarkkailija”. Minusta tulikin jumala. Jumalana minulla oli päälläni ihmeellisesti lepatteleva sininen viitta, jossa oli pilviä. Minulle sanottiin, että minun täytyy vaihtaa se vaaleanpunaiseen, koska olen tyttö. Suostun vastentahtoisesti.

Mietin, että jumala(ttare)na minulla oli nyt ihmeellisiä kykyjä. Päätin kokeilla seinien läpi kävelemistä. Onnistuin lopulta, kun älysin harjoitella ensin läpinäkyvillä lasiseinillä.

Kävelin erääseen luokkahuoneeseen, jossa oli pienten lasten opetus meneillään. Minulla oli sääntö, etten saisi sekaantua mihinkään mitenkään, mutta menin kuitenkin auttamaan yhtä lapsosta hieman. Minun piti olla ihmisille näkymätön, mutta opettaja(tar) näki minut kuitenkin. Aloin itkeä, koska olin mokannut… olin sekaantunut tapahtumiin. Opettaja kuitenkin laittoi kätensä olkapäälleni ja lohdutti sanoen ”ei se haittaa”.

Surku Savolainen raskausviikolla 21...

...näkee ensimmäistä kertaa tämän raskauden aikana unen, jossa syntymätön pienokainen ojentelee pikkuisia käsiään ja jalkojaan vatsanpeitteiden läpi. Maha-alueella on peittonaan vain ohut, läpikuultava kalvo, jonka puhkikuluminen hieman huolestuttaa. Muistan nähneeni samantyylisiä unia ensimmäistä lastani odottaessani.

Triviaa: jonkin aikaa sen jälkeen, kun olin synnyttänyt ensimmäisen lapseni, näin unta, jossa menin uudelleen synnyttämään. Muistan menneeni osastolle "34 A" ja päätin tulkita uneni niin, että jos joskus elämässäni vielä hairahdun toista lasta saamaan, synnytän sen 34-vuotiaana. A voisi olla ranskan "ans", sillä opiskelin tuohon aikaan elämästäni ranskaa aktiivisemmin. Oliko se sitten itseään toteuttava ennustus? Ehkä.

Lauteilla saunan kotoisen

Olin kutsunut sekalaisen porukan työkavereita ym. puolituttuja luokseni saunaan. Minulla olikin huikean kokoinen sauna, jonne mahtui paljon väkeä. Sen sijaan kylpyhuoneen puolella ei ollut tarpeeksi pyyhekoukkuja ja sähläsin, kun yritin ripustaa niitä lisää. Koukut hajoilivat ja putosivat alas seinältä. Kannoin myös huolta, onko jääkaapissa tarpeeksi saunajuomia tarjottavaksi.

Pääsin lopulta itsekin saunaan. Avasin oven, ja huomasin saunan olevan aivan täynnä. Kyseessä oli ns. sekasauna, mutta kaikki naispuoliset henkilöt olivat asettuneet alalauteelle ja kaikki miespuoliset ylälauteelle. Minä huomasin, että ylälaude oli huomattavan leveä, ja miespuolisten henkilöiden takana olisi ollut minulle reilusti tilaa. En kuitenkaan ollut varma, olisiko ollut toisten silmissä sopivaa mennä sinne. Vai älysikö kukaan ylipäänsä, että sinnekin voisi mennä? Niinpä minulle tehtiin hankalasti tilaa lauteen reunalta, jonne istuuduin epämukavasti. Minulla oli siinä kylmä (jalkani ilmeisesti palelivat oikeastikin). Ajattelin, että ylälauteen takana olisin varmasti saanut paremmat löylyt.

Seurailin myös ystäväni synnytystä, josta tämä raportoi yksityiskohtaisesti blogissaan. Hän puhui toistuvasti ”piirakan avautumisesta”, mikä kuulosti mielestäni typerältä. Hmm…

Lahjaton

Minut oli kutsuttu lapseni päiväkotikaverin syntymäpäiville, enkä ollut muistanut asiaa. Minulle tuli äkkiä kauhea paine keksiä lahja. Meinasin hätäpäissäni, että annetaan hänelle tuo upouusi Samsung Galaxy -kamera, koska se ei ole niin tärkeä. En kuitenkaan halunnut luopua siitä, joten menin varastoon tonkimaan vanhoja leluja, josko sieltä löytyisi kierrätettävää. Löysin muovilaatikon, jossa oli kolme alastonta vauvanukkea ja kourallinen pienempiä, noin sormen kokoisia nukkeja. Löysin pienen muovisen lipaston, jossa oli nimikoituja vetolaatikoita, mutta tiesin, että oma lapseni ei sallisi antaa sitä pois. Lopulta löysin valkoisen, pörröisen, lampaan muotoisen selkärepun ja päätin, että tätä ei kukaan tarvitse.

Hämmentävempää kuin aikoihin

Suunnittelin mieheni kanssa järjestelmällisen johdonmukaisesti toisen lapsen alulle saamista. Hänellä oli kummallinen ehdotus, että joka toisessa kierrossa yrittäisin hänen kanssaan ja joka toisessa hänen isänsä kanssa. Olin tyrmistynyt, mutta sitten älysin, että oikeastaan hänen isänsähän on lähes täysin samanlainen kuin hän itse, joten tuskin edes huomaisin eroa. Asuimme kummallisessa ullakkohuoneessa.

Seuraavaksi olimmekin hänen vanhempiensa kotona, mutta appiukko muistuttikin tässä vaiheessa jo enemmän todellista itseään (mutta ei täysin). Mieheni selitti suunnitelmansa pikaisesti ja kaikki olivat hieman kummissaan ja hämillään. Jäin kaksin miehen isän kanssa ja sanoin, että hoidetaan tämä nyt sitten nopeasti pois. Pidin silmäni kiinni, vaikka tilanne ei ollutkaan suunnattoman epämiellyttävä.

Menin raportoimaan miehelleni ja hän ihmetteli, että teimmekö sen ihan todella.

Päivän ruokavinkki

Söimme chilillä, rosmariinilla, valkosipulilla, oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla käsiteltyjä, uunissa rapeiksi paistetuja Lego-palikoita. Ne olivat oikeastaan aika hyviä, mutta mietin, ovatkohan nämä kuitenkaan kovin terveellistä purtavaa. Ne maistuivat jopa nirsolle lapselleni. Samalla kaduin, että kalliit lelut tuli uhrattua moiseen turhuuteen.

Tosielämässä suosittelen kokeilemaan palikoiden tilalla ruisleipää.