Kipeänä näen
yleensä sellaisia unia, joissa joudun tekemään jotain työtehtävää uudelleen,
uudelleen ja uudelleen. Viime yönä minun piti maalata kaksi ovea, mutta eihän
siitä mitään tullut. Maali oli kuivunutta tai muuten vain pilalla. Telat tai siveltimet olivat
kelvottomia, rikki tai kokonaan hukassa. Jossain vaiheessa hain uuden maalipurkin ja sain
loistoajatuksen, miten maalaushommat
sujuisivat vauhdikkaasti: kiinnitin telan akkuporakoneen terään. Idea ei toiminut.
Toisessa unenpätkässä menin ravintolaan syömään kahden muun
henkilön (äiti ja tytär, jotka ovat kanssani eräässä harrastustoiminnassa)
seurassa. Pöytä oli L-kirjaimen muotoinen ja tuolien asemasta pöydän ympärillä
olikin WC-istuimia. Ihmettelin asiaa, mutta istahdin yhdelle pytylle. Se oli rikki ja keikkui. Sitten huomasin, että yhdessä paikassa
olikin aivan tavallinen taittotuoli ja istahdin helpottuneena siihen.
Loppuyöstä Tarzania muistuttava lihaksikas mies kaappasi mummon (edellisen
unenpätkän äiti) kainaloonsa ja houkutteli kanssaan uimahyppyyn korkealta
jyrkänteeltä ja ”muuhunkin hauskanpitoon”. Näin uimarannan kaukana alhaalla ja
minua hirvitti, vaikka minun ei tarvinnutkaan hypätä itse. Pengerretyssä
rinteessä kasvoi mansikoita, joita poimimme ämpäreihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kommenttisi