Merkkiuskollinen mieheni

Mieheni oli luvannut viedä minut autolla töihin. Helsingin keskustassa oli pysäköintiluola, jonne sai ajaa vain Volkswagen-, BMW- tai Audi-merkkisellä autolla. Mieheni ajoi sinne Golfillaan  ja samalla haukkui Bemareita lyttyyn sanoen, että vaikka nuo ovat aivan uusia autoja, niissä on kauheasti vikoja.

Seuraavaksi menin työpaikalleni, joka muistutti pohjaltaan nykyistä työpaikkaani (peilikuvana) ja sijaitsikin viereisessä rakennuksessa. Ihmiset siellä eivät olleet samoja. Ystäväni Jatta (nimi muutettu) oli saanut samasta talosta töitä ja tunsin jonkinasteista sääliä. Myös eräs inhoamani henkilö aikaisemmasta elämästäni oli siellä, mutta en kauheasti välittänyt. Sirkuspelle Hermannin tunnusmusiikki liittyi myös jotenkin tähän työpaikkaani, tarkemmin sanottuna kulunvalvontaan. Hämärää.