Haarapääsky oli tehnyt pesänsä meidän terassillemme ja ruokki siellä
poikasiaan. Minulle kerrottiin, että seuraava vaihe on sellainen, että pääsky
täyttää pienen laatikon hiekalla ja hautaa poikaset sinne. Sen jälkeen se käy
ruokkimassa niitä vain kerran päivässä, kunnes ne ovat isoja. Äkkiä minun
pitikin auttaa lintuparkaa tekemään tämä homma, joten varasin punaisen
Lego-laatikon, johon poikaset asettelimme ja peitimme hiekalla. Poikaset eivät
edes muistuttaneet linnunpoikasia, vaan olivat epämääräisiä limaisia pötköjä,
kuin nahkiaisen ja etanan yhdistelmiä.
Seuraavana päivänä huomasin, että emolinnut olivat häipyneet maisemasta ja
poikaset olikin jätetty hiekkaan kuolemaan. Minä kaivoin ne esiin ja huomasin,
että ne olivat aivan kakan peitossa. Yritin puhdistella niitä ja kysyin,
ovatko ne saaneet ruokaa. Poikaset vastasivat hennolla ihmislapsen äänellä:
”emme ole”. Säälin niitä.
Uni jatkui niin, että kävin ajoittain ottamassa poikaset hiekasta ja
puhdistin ja ruokin niitä parhaani mukaan. Pelkäsin aina, että ne olivat välillä
nälkiintyneet. Yritin pyydystää niille lentäviä hyönteisiä, mutta en oikein
onnistunut. Sitten keksin haavia ojasta hyttysen toukkia ja syötin niille niitä.
Loppua kohden ne alkoivatkin muistuttaa oikeita lintuja, joten ihan myönteisiin
tunnelmiin päättyi tämä uni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kommenttisi