perjantai 25. tammikuuta 2013

Matkantekkoon

Olin mieheni ja lapseni kanssa autolla Ruotsin puolella ja meidän piti päästä takaisin Suomeen. Suomen ja Ruotsin välille oli viritetty kummallinen, lossia muistuttava systeemi. Suuret lautat kulkivat veteen viritettyjä vaijereita pitkin. Ihmettelin kuinka sellainen on mahdollista ja pohdin, kuinka lapsemme jaksaa olla paikallaan niin tylsän ja pitkän matkan. Yksi lossi tuli täyteen ja jäimme odottamaan seuraavaa. Äkkiä takaamme jonosta kaahasi kovaa vauhtia yksi auto ja loikkasi suoraan lossissa olevan kuorma-auton lavalle.

Toisessa unessa lapsuuskotini takana (paikassa, jossa on oikeasti pieni metsä) oli valtaisa bussiterminaali. Minun piti päästä sieltä Helsingin satamaan. Unen Helsinki oli oikea suurkaupunki, paljon monimutkaisempi ja minulle tuntemattomampi kuin oikea Helsinki. Etsin ilmaista parkkipaikkaa, jotta pääsisin siirtymään laivalle. En tiedä miksi se oli tärkeää, eihän minulla ollut autoakaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi